You may have to Search all our reviewed books and magazines, click the sign up button below to create a free account.
Kolme vuosituhatta sitten dokumentoitiin nykyisen Gazan alueella tuolloin käydyt kaksi taistelua. Toisessa niistä tapahtui korvaamattomana pidetyn valtiollis-uskonnollisen symbolin kaappaus. Kaapatun esineen ympäristössä ilmenneet tapahtumat ja väestöä kohdanneet vitsaukset johtivat lopulta päätökseen palauttaa esine omistajilleen. Tuo seitsemän kuukauden mittainen episodi liiton symbolin vaiheista liittoon kuulumattomien hallussa tarjoaa havainnekuvan myöhemmistä tapauksista, joissa Uuden liiton symbolit ovat joutuneet vääriin käsiin. Jos pidämme itseämme kristittyinä ja olemme koko ikämme olleet jossakin roolissa mukana tällaisessa asetelmassa, voi olla että emme ole tulleet tai halunneet tulla sen luonteesta tietoisiksi. Mutta tuon muinaisen tapahtumasarjan valossa voimme arvioida liittouskollisuuttamme, ja ehkä alkaa nähdä missä liiton tunnukset ovat liitossa olevien käsissä ja missä muiden.
Monet katsovat opin ihmisen aiheuttamasta lähestyvästä ilmastokatastrofista (Ilmasto-oppi) edustavan tiedettä. Käsillä olevassa kirjoituksessa pyritään aluksi arvioimaan klassisen tieteenfilosofian valossa, onko valtioiden edustajista koottu poliittinen elin yhtä kuin tiedeyhteisö, ja onko sen valitsemista teorioista ja tutkimuksista koostuva Ilmasto-oppi tiedettä. Tämän jälkeen Ilmasto-oppia tarkastellaan joukkoliikkeenä joukkopsykologian kannalta. Huomiota kiinnitetään myös pelottelulle altistaviin ihmiselle luontaisiin psykologisiin tekijöihin: potentiaaliseen nimettömään pelkoon, syyllisyyteen ja ahdistukseen. Kirja on vertaisarvioimaton.
Kun kulkuri takavuosina poikkesi ruokakauppaan ja pyysi saada viidelläkymmenellä pennillä roiskeita, hän sai makkaraa määrä mitoin leikattaessa ylijääneitä pätkiä eri makkaroista. Myöskään ajatuksen roiskeita ei voi valita. Kutsumatta ne tulevat eri pituisina, monen makuisina. Ajatus, jota en valinnut voi vihastuttaa, häiritä, vastata kysymykseen, herättää ajattelemaan.
None
None
None
4.48 Psychosis sees the ultimate narrowing of Sarah Kane's focus in her work. The struggle of the self to remain intact has moved in her work from civil war, into the family, into the couple, into the individual, and finally into the theatre of phychosis: the mind itself. This play was written in 1999 shortly before the playwright took her own life at age 28. On the page, the piece looks like a poem. No characters are named, and even their number is unspecified. It could be a journey through one person's mind, or an interview between a doctor and his patient.